Muiden mukana merellä: Matka kotina

Muiden mukana merellä eli miehistön jäsenten arviointeja purjehdusaiheisista kirjoista, podcasteista, blogeista ja vlogeista. Etenkin talvikaudella, kun ei pääse merelle eikä edes telakalle, keskitytään seuraamaan muiden reissuja. Sarjan aloittaa Riikka ja Tuomo Meretniemen kirjoittama Matka kotina (Clear Sky Oy 2018) ja oikeastaan koko Sail for good -projekti.

Alusta asti julkisesti

Riikka ja Tuomo Meretniemi julkaisivat suunnitelmansa lähteä kolmen leikki- ja alakouluikäisen lapsen kanssa maailmanympäripurjehdukselle vuonna 2014. Koska kapteeni seuraa purjehduspalstoja aktiivisesti, Meretniemien suunnitelma päätyi meidänkin aamukahvikeskusteluihimme varsin pian. Vanhempi gastimme on Meretniemien vanhinta lasta Aarrea vuoden vanhempi, nuorempi suunnilleen saman ikäinen heidän kuopuksensa Martan kanssa. Meretniemien suunnitelma tuntui varmaan siksikin huimalta ja inspiroivalta, että elämäntilanteemme oli ainakin joillain mittareilla samankaltainen. Ja täytyy myöntää, että tuntui se myös pikkuisen hullulta, mutta ehdottomasti hyvällä tavalla!

Jatka lukemista ”Muiden mukana merellä: Matka kotina”

Ystäviä ja ongelmanratkaisua

Olimme noin viikon odottaneet Nauvossa uutta virtalukkoa, jotta merkillinen moottorin sähköongelma saataisiin selvitettyä. Virtalukko saapui, mutta oli vääränlainen. Sole Dieseleihin on kahdenlaisia virtalukkoja ja puhelimessa olimme myyjän kanssa päätelleet meillä olevan juuri sen toisen.

Voisimme tilata uuden virtalukon ja odottaa sitä seuraavaan viikkoon. Ehkä löytäisimme Zenin samalla. Olimme kuitenkin sopineet jo aikaisemmin, että ystäväperhe tulisi Kasnäsiin viikonloppuna ja me yrittäisimme hankkiutua sinne myös, jos vain mahdollista. Tiedustelimme, voisivatko V:t hakea Espoosta uuden lukon ja ottaa sen mukaansa. Tämä onnistuisi. Mietimme tilannetta ja käytimme konetta. Se toimi moitteetta. Varasulakkeita oli kymmenittäin. Torstaiaamuna irrotettiin köydet ja lähdettiin kevein mielin matkaan.

Jatka lukemista ”Ystäviä ja ongelmanratkaisua”

Zen ja odottamisen taito

Muutaman paratiisisaarella vietetyn hellepäivän jälkeen olimme matkalla Nauvoon veneellä, jonka moottori joko käynnistyisi tai sitten ei, pysyisi käynnissä tai sitten ei ja olisi mahdollista sammuttaa tai sitten ei.  Veneen sähkövika liittyi jotenkin virransyöttöön, koska sulake paloi käytännössä heti. Jäljellä oli yksi sulake. Olimme päättäneet, että kun olemme noin 45 minuutin matkan päässä, soitamme satamaan, kerromme tilanteen ja pyydämme apua.

Jatka lukemista ”Zen ja odottamisen taito”

Lomalla viimeinkin

Kesälomasuunnitelmat menivät kevään mittaan uusiksi, kun kapteenin loma määrättiin alkamaan toukokuun viimeisestä viikonlopusta. Försti sai soviteltua oman lomansa samaan aikaan, joten suunnitelma oli irrottaa köydet heti kun gasteilla olisi todistukset kädessä. Toukokuun puolivälissä Herkun polttoainelinja oli uusittu, veneen moottoriongelma pitäisi olla siis hoidettu ja kaikki muutkin kevään telakkalistalla olleet korjaukset, uusimiset ja putsaukset tehty, talveksi kotiin varastoidut tavarat huollettu ja kesän muonavarasto hankittu. Kaikki oli valmista!

Jatka lukemista ”Lomalla viimeinkin”

Telakal eka, telakal vika

Kausi 2020 päättyi siihen, että Herkku nilkutettiin telakalle väliaikaisen polttoainelinjan varassa ja edessä oli pitkä siirtymä epämukavuusalueelle moottorin sielunelämään. Keväällä lämpötilan pysytellessä plussan puolella ryhdyttiin telakalla viettämään ainakin yksi päivä jokaisesta viikonlopusta. Korjaus- ja huoltolista oli pitkä ja veneen polttoainelinjan uusiminen siinä suurin urakka.

Jatka lukemista ”Telakal eka, telakal vika”

Olisiko hetki aikaa puhua moottorista?

Sanotaan, että matkapurjehdus on veneen korjausta vaikeutetuissa olosuhteissa. Vaikka meidän purjehduksemme onkin toistaiseksi saaristoseiluuta tutuissa vesissä, kotimaassa ja toimivan infran äärellä, olemme jo saaneet pienenpienen kurkistuksen siihen, miten miehistömme toimii, kun kaikki ei menekään ihan putkeen. Haaveissa välkkyy iso purjehdus – eli veneessä asuminen lomaa reilusti pidempään ja tuttujen vesien ulottaminen Itämerta pidemmälle. Sellaisella reissulla suunnitelma varmasti muuttuu koko ajan, vaihtoehtoja pitää pystyä näkemään eikä kaikki (mikään) suju kuin Strömsössä. Milloin pettää elektroniikka, milloin moottorin käyntiääni huolettaa. Toistaiseksi kuitenkin purjehditaan työ- ja peruskouluelämän asettamissa rajoissa ja saadaan ja hankitaan kokemusta monenlaisesta.

Jatka lukemista ”Olisiko hetki aikaa puhua moottorista?”

Lokikirjan kertomaa, osa 1

Otteita lokikirjoista vuosien varrelta. Jälkikäteiset huomiot ja selitykset merkitty [hakasulkeisiin kursiivilla]. Lokirjaan merkitään reitti sekä kellonajan tarkkuudella oleelliset purjehdustapahtumat sekä sää ja siinä tapahtuvat muutokset. Lokikirjassa voi pitää myös päiväkirjaa ja merkitä epävirallisia kuvauksia päivän tapahtumista.

Vuoden 2016 pitkä reissu

9.7.2016

9:40 Aurinkoista +20 / 7 S / Kråkö-Hamari. Vesi- ja bensatankkien täyttö. Kaasupullojen vaihto.
12:00 Aurinkoista +22 / 7 SW / Hamari-runkoväylää länteen. Aallokkoa, vastatuulta.
15:15 Rantautuminen Norkullalandet.

Tavarapaljous autoon, pikamarssi Porvooseen ja jälleen yksi ahtamisen maailmanennätys. Myös ennätysnopeaa toimintaa ja pääsimme Hamarista matkaan täsmälleen suunniteltuun aikaan [Kotisatamasta lähdettiin yleensä siirtymällä joen toiselle puolelle Hamariin: siellä on palveluna mm. tankkausmahdollisuus, vesiletku, pizzauuni sekä vessat]. Koneajoa aika kovaan vastatuuleen koko matka, aurinkoa ja hyvää tuulta silti. Sateinen ilta. Lettuja. Kapun sikarit jäi autoon. Auts.

Jatka lukemista ”Lokikirjan kertomaa, osa 1”

Telakkapäivä, juhlapäivä!

Syysloman päätteeksi oli jälleen juhlapäivä, eli telakkapäivä! Ohjelmassa oli viimeiset valmistelut talvea varten ja elektroniikka-asennus -projektin suunnittelua ja valmistelua.

Kaidetolppataiston loppunäytös

Aloitettiin ottamalla kolmas erä kaidetolppien kanssa. Kapteeni porasi kiinnitysruuvin auki ja ryhtyi kampeamaan tolppaa irti kiinnikkeestä. Lämpöpuhalluksen, irrotusöljyn ja sadetanssien jälkeen lopputulos oli selvä. Kaidetolpat vs. S/y Herkun päällystö 3–0. Kaidetolpat ja kiinnitysmötikät ovat ilmeisesti päättäneet pysyä yhdessä hamaan loppuun saakka, joten tunnustimme tappion.

Jatka lukemista ”Telakkapäivä, juhlapäivä!”

Verta, hikeä ja ilonkyyneliä

S/y Tsili (nyk. Herkku) ostettiin loman viimeisenä päivänä pari vuotta sitten. Jonkinlaista masokismia lienee ajoittaa oman purjeveneen osto näin. Siellä se kuitenkin kellui, Pansion satamassa, oma veneemme!

Valkoinen purjevene paalujen välissä laiturissa
S/y Tsili (nyk. Herkku) Pansion satamassa

Tsilissä oli irtaimena varusteena kaksi viinilasia, muutamia työkaluja, jonkin verran korjaus- ja asennustarvikkeita ja patjat. Försti laati excel-listan hankinnoista (kuinkas muutenkaan) ajatellen turvallisuutta, purjehtimista, kiinnittymistä, keittiötä, viihdettä, työkaluja, korjaustarvikkeita, säilytystä ja siivousta. Viisi piinaavaa päivää teimme päivät töitä ja illat tyhjensimme pankkitilejä venetarvike– ja muihinkin liikkeisiin.

Jatka lukemista ”Verta, hikeä ja ilonkyyneliä”

Miten myydä ja ostaa vene neljässä päivässä?

Kimppaomistus ja pieni vene oli erinomainen tapa tutustua lajiin, varsinkin niin mutkattomassa kimpassa, kuin meillä oli. Maxilla purjehtiessa kuitenkin melko pian haaveissa alkoi pyöriä isompi, oma vene. Matruusien kasvaessa alkoi olla selvää, että jossain vaiheessa tarvitaan edes jonkinlaista omaa tilaa ja yksityisyyttä. Förstiä kiinnosti sisämoottori ja sen mukana satamamanööverien yksinkertaistuminen. Kapu kaipasi vauhtia ja urheilullisempaa purjehdusta. Oman veneen ostaminen pyöri siis puheissa yhä useammin.

Jatka lukemista ”Miten myydä ja ostaa vene neljässä päivässä?”