Kun kaksi venettä purjehtii suunnilleen samaan suuntaan näköetäisyyden päässä toisistaan, kyseessä on purjehduskilpailu. Kipparissa herää välitön tarve trimmata vielä puoli solmua vauhtia lisää. Pinnahenkilö, joka ohjailee mihin sattuu – eli ei aivan koko ajan tuijota virtauslankoja- saa esitelmän siitä, kuinka huolella kerätty vauhti valuu hukkaan. Kisa on siis käynnissä melkein aina vesillä, vaikka kaikki osallistujat eivät sitä tiedostaisikaan.
Herkku on pieni vene ja ne hetket, kun saavutamme kilpakumppania, tai jopa ohitamme, ovat harvinaista herkkua. Ne myös muistetaan tarkkaan, kuten tulette huomaamaan. Vähän yksinkertaistaen uppoamarunkoisen veneen runkonopeus solmuina vastaa sen vesilinjan pituutta metreinä. Herkun tapauksessa siis noin 7-8 solmua. Isommat veneet siis purjehtivat yleensä meitä nopeammin. Muutaman kerran samoille vesille on kuitenkin sattunut myös samankokoisia kilpakumppaneita.
Purjehduskilpailu Högsårasta itään
Viime kesän lomapurjehduksella, kesä-heinäkuun vaihteessa 2026, lähdimme Högsårasta melkein samaan aikaan H323:n kanssa. Kumpikin vene nosti purjeet heti sataman edustalla ja suuntasi kohti Hankoon vievää väylää. Purjehduskilpailu oli siis alkanut. H323 on oikeastaan H-Starin isosisko: isompi ja nopeampi, mutta ei ylivoimainen. Finrating-tasoitusluvut1 ovat 0.8737 (H-Star) ja 0.9087 (H323), eli jos kumpikin vene purjehtii saman kisamatkan 10 minuutissa, H-Starin tulos on 8,737 min ja H323:n 9,087 min. Me emme kuitenkaan tienneet tässä vaiheessa tasoituksia näin tarkasti, vain että H323 on jonkin verran nopeampi.
H323 lähti vajaat 10 minuuttia ennen meitä, joten pääsimme jahtaajan rooliin. Alkumatkasta kuljimme melko lailla samaa vauhtia, välillä saavutimme, välillä taas jäimme jälkeen. Käännyttäessä Hiittisen lounaispuolella kulkevalle runkoväylälle jännitimme, lähteekö kilpakumppanimme kohti länttä vai itää. Onneksemme heidänkin kurssinsa kääntyi itään ja kisa jatkui. Ensimmäiset taktiset valinnat tehtiin päätettäessä miltä puolelta tutkaheijastetta kurvataan: me valitsimme väärin ja etumatka kasvoi. Tässä vaiheessa oli selvää, että myös H323 oli kilpailussa mukana, sen verran tiheästi sieltä seurattiin meidän tekemisiämme ja aina keulamme lähestyessä alkoi kiireinen trimmaaminen.
Ohitus, myötätuuliosuus ja maaliviiva
Kisa jatkui tasaisena kohti Hangon läntistä selkää tuulen keventyessä. Pääsimme viimein ohitukseen hiukan ennen Hangon läntiselle saapumista. Vain hiukan hitaamman veneen ohittaminen oli jännittävää: purjehdimme pitkään rinta rinnan vuoroin toisen, vuoroin toisen siirtyessä ohittavaksi veneeksi. Lopulta jätimme H323:n muutamalla veneenmitalla Hangon läntiselle käännyttäessä.
Nyt tuuli oli lähes suoraan myötäinen, joten ajoimme virsikirjalla purjeet eri puolilla venettä. Herkussa on kuitenkin vaikeaa pitää keulapurjetta vedossa virsikirjaa ajaessa, joten vahinkojiippiä välttääksemme ja tietysti vauhtia saadaksemme spiirasimme genoan. H323 ei spiirannut, vaan lepatti keulapurjettaan jonkin aikaa, kunnes rullasi sen kokonaan pois. Saimme näin reippaasti etumatkaa ja Tulliniemestä kurvasimme Hangon edustalle useamman mailin johtoasemassa.
Kun kilpakumppanimme saapuivat Tulliniemen edustalle, kiikaroimme mitä he tekevät. Kun he pudottivat isopurjeen, arvelimme heidän jäävän Hankoon ja kiitimme mielessämme hyvästä, pitkästä kisasta. He kuitenkin siirtyivät koneajoon ja jatkoimme siis vielä samaan suuntaan. Kisa toki oli ohitse: maaliviiva piirtyi siihen, missä H323 käynnisti koneen. Kilistimme voiton kunniaksi ja jatkoimme kohti Tammisaaren saariston kansallispuistoa ja loman viimeistä iltaa Byxholmassa.
Kisakuume nousussa
Oli hauskaa purjehtia monta tuntia kisamielellä! Lomapurjehduksella spiiraaminen tai trimmien viilaaminen jää helposti taloustöiden tai päiväunien jalkoihin. Nyt kuitenkin tehtiin päätöksiä sen mukaan, millä saadaan vielä muutama solmun kymmenys lisää vauhtia.
Hangon itäisellä selällä päivän kääntyessä iltaa kohti aloimme pohtia voisiko tämän tehdä uudestaan – ihan oikeasti. Barösund Runt oli käynyt mielessä ennenkin ja nyt kisakuume roihahti kunnolla. Googlasimme saman tien: ilmoittautuminen oli auki, perhesarja tarjolla ja aikaa valmistautua noin kuukausi.
Kun luimme ohjeita, huomasimme kuitenkin, että H-Starille ei löytynyt tasoituslukua taulukoista. Laitoimme postia Avomeripurjehtijoille, merkkasimme kisan kalenteriin ja aloimme miettiä, mitä valmistautumista purjehduskilpailu oikeastaan edellyttää.
Päättelimme, että oleellista on osata spinnun käsittely ripeästi ja varmasti. Mietimme myös, saisimmeko vanhemman gastimme E:n houkuteltua kesätöistä mukaan ja saisimmeko perhesarjan salliman purjehdustaitoisen serkun ylimääräiseksi gastiksi. Päätimme, että molemmat mahdolliset viikonloput ennen kisaa käytettäisiin harjoitteluun.
Kisakuume oli alkanut!
Försti
Lähteet
1 Finnrating-taulukot: https://table.avomeripurjehtijat.org/fr.html
Sanasto eli förstin omat selitykset
Gasti: Miehistön jäsen, esim. keulagasti.
Genoa: Keulapurje, joka ulottuu mastoa taaemmas.
Isopurje: Pääpurje, joka nousee mastonhuippuun ja joka skuutataan puomin avulla.
Jiipata, jiippi: Myötätuulikäännös, eli käännetään kurssia tuulen ali.
Merimaili, meripeninkulma: 1 852 metriä.
Plaani, plaanata: Kun liukuvarunkoinen vene ylittää runkonopeutensa, se nousee liukuun eli ns. liitoon veden päälle.
Pinna: Ohjausjärjestelmän osa, jolla käännetään peräsintä. Pinna on suoraan kiinnitetty peräsimeen, eli kun sitä kääntää kulkusuuntaan nähden oikealle, peräsin kääntyy kulkusuuntaan nähden vasemmalle ja vene kaartaa vasemmalle.
Runkonopeus: Veneen nopeus, jossa keula-aallon aallonpituus on yhtä suuri kuin veneen vesilinjan pituus. Runkonopeus solmuina on suurinpiirtein sama, kuin vesilinjan pituus metreinä.
Solmu: Nopeusyksikkö, merimailia tunnissa.
Spiirapuomi: Puomi, joka kiinnitetään toisesta päästään mastoon ja toisesta keulapurjeen skuuttiköyteen, jos purje halutaan spiirata. Spiirapuomina käytetään yleensä spinnupuomia.
Spiirata: Työntää spiirapuomin avulla keulapurjeen (yleensä genoan tai fokan) skuuttikulma veneen ulkopuolelle suojan puolella, jotta keulapurje tulee esiin isopurjeen takaa.
Spinnu, spinaakkeri: Vapaasti lentävä, iso myötätuulipurje.
Spinnupuomi: Puomi, jolla hallitaan spinaakkeria. Säilytetään yleensä veneen kaiteissa kun ei spinnutella.
Tasoitusluku: Kerroin, jonka avulla erilaiset veneet voivat järkevästi kilpailla toisiaan vastaan. Tasoituslukua varten lasketaan veneen vauhtipotentiaali huomioiden mm. veneen runko, riki, purjeet ja miehistöpaino. Finnrating-tasoituslukujärjestelmää hallinnoi Avomeripurjehtijat ry.
Trimmata: Säätää purjeita ja rikiä tuulen mukaan.
Tutkaheijaste: Merenkulun turvalaite joko maastossa tai veneessä. Heijasteessa on metallilevyjä kulmittain toisiinsa nähden, mikä parantaan kohteen näkymistä ja tunnistamista tutkassa.
Uppoamarunkoinen: Vene, joka ei nouse plaaniin.
Vahinkojiippi: Myötätuulessa tyypillinen vahinko, joka aiheutuu yleensä tuulen äkillisestä kääntymisestä tai huolimattomasta ohjailusta. Jiipissä puomi siirretään koko avotilan yli puolelta toiselle, mutta vahinkojiipatessa puomi vaihtaa puolta hallitsemattomasti ja on vaarallinen tiellä oleville ihmisille. Vahinkojiipissä kovemmalla tuulella yleensä tulee myös rikkoutumisia rikiin.
Vesilinja: Veneen kylkeä pitkin kulkeva linja, johon asti veden pinta nousee, kun vene lasketaan veteen.
Virsikirja: Myötätuulitrimmaus, jossa isopurje on skuutattu toiselle puolelle ja keulapurje toiselle.
Virtauslanka: Purjeessa oleva ohut lanka tai naru, jonka avulla näkee miten tuuli osuu purjeeseen.