Verta, hikeä ja ilonkyyneliä

S/y Tsili (nyk. Herkku) ostettiin loman viimeisenä päivänä pari vuotta sitten. Jonkinlaista masokismia lienee ajoittaa oman purjeveneen osto näin. Siellä se kuitenkin kellui, Pansion satamassa, oma veneemme!

Valkoinen purjevene paalujen välissä laiturissa
S/y Tsili (nyk. Herkku) Pansion satamassa

Tsilissä oli irtaimena varusteena kaksi viinilasia, muutamia työkaluja, jonkin verran korjaus- ja asennustarvikkeita ja patjat. Försti laati excel-listan hankinnoista (kuinkas muutenkaan) ajatellen turvallisuutta, purjehtimista, kiinnittymistä, keittiötä, viihdettä, työkaluja, korjaustarvikkeita, säilytystä ja siivousta. Viisi piinaavaa päivää teimme päivät töitä ja illat tyhjensimme pankkitilejä venetarvike– ja muihinkin liikkeisiin.

Jatka lukemista ”Verta, hikeä ja ilonkyyneliä”

Miten myydä ja ostaa vene neljässä päivässä?

Kimppaomistus ja pieni vene oli erinomainen tapa tutustua lajiin, varsinkin niin mutkattomassa kimpassa, kuin meillä oli. Maxilla purjehtiessa kuitenkin melko pian haaveissa alkoi pyöriä isompi, oma vene. Matruusien kasvaessa alkoi olla selvää, että jossain vaiheessa tarvitaan edes jonkinlaista omaa tilaa ja yksityisyyttä. Förstiä kiinnosti sisämoottori ja sen mukana satamamanööverien yksinkertaistuminen. Kapu kaipasi vauhtia ja urheilullisempaa purjehdusta. Oman veneen ostaminen pyöri siis puheissa yhä useammin.

Jatka lukemista ”Miten myydä ja ostaa vene neljässä päivässä?”

Mistä kaikki alkoi

Kapteenin perheen mökillä 2000-luvun alussa Saimaan rannalla kesiä viettäessä vene ja veneretket olivat isossa roolissa. Opiskelijabudjetilla oma vene oli kuitenkin vain kaukainen haave eikä purjehduksen aloittaminen käynyt edes mielen vieressä. Unelmavene silloin oli Norppa 9 tai joku muu uppoamarunkoinen, hidas putputtaja ja ajatuksena oli retkeillä Saimaata ristiin rastiin. Ensimmäisen lapsen, eli nykyisen vanhemman gastin E:n, synnyttyä tuore pappa hankki kuitenkin kalaveneen kaveriksi mökkirantaan tasapohjaisen, kajuutalla varustetun day cruiserin. Tällä veneellä seikkailtiin lähivesiä ensin yhden ja kohta kahden lapsen kanssa. Tutuksi tulivat paitsi Pihlajaveden upeat retkipaikat, myös merimerkit, rantautumismanööverit ja ennen kaikkea ongelmanratkaisu vesillä – miksi polttoaine loppuu aina juuri ruuhkaisimmassa paikassa Savonlinnan sisääntuloväylällä, jäi kuitenkin mysteeriksi.

Jatka lukemista ”Mistä kaikki alkoi”